6. luku: TJ 250

On yli 50 päivää siitä kun kirjoitin viimeksi... Kerrattuani viime kirjoitelmiani, huomasin että kirjoitin viimeksi jääkärinä. Kuluneena 50 päivänä olen saanut siis kaksi ylennystä- olen nyt oppilas korpraali. Välissä on ollut myös kaksi leiriä, lääkintämies- ja taistelupelastajakurssit sekä paljon, paljon muuta. Taidanpa joutua jakaa näiden 50 päivän muistelmat kahteen osaan, sillä yhdessä illassa en luultavasti niiden läpi halkomisesta selviä. Mutta aloitetaas nyt aiheesta, tai muuten en tänä iltana saa mitään sisällöllistä "paperille".

Aloittakaamme siitä, mihin viimeksi jäätiin. Heti pikamarssin jälkeisellä viikolla alkoi oppilaskautemme ja AUK I. Koska erikoistuin lääkintään, vietin ensimmäiset neljä (vai oliko se viisi...) viikkoa huoltokomppaniassa lääkintämiesten erikoiskoulutuksessa.

Koulutus oli oppitunteja ja rasteja, eikä sisältänyt juuri minkäänlaista sykkimistä tai urheilua. Samalla kun jääkärilinja ryynäsi (lue: tetsasi, taisteli, ryömi metsässä) kolme viikkoa putkeen, minä kannoin romaania ( Terry Pratchettiä, luin niitä varmaan lähemmäs 10) reisitaskussani jotten olisi tylsistynyt pitkillä tauoilla, joita oppituntien ja rastien välillä oli. Meillä oli jopa yli tunnin mittainen ruokatauko!

Sinänsä oli mukava kerrata edellisien opiskeluvuosien asioita oppitunneilla, ja tulihan niillä välillä jotain uuttakin sotilaslääketieteen muodossa, mutta pääasiassa tylsistyin muiden ensihoitajien muassa pitkinä, löysinä päivinä huoltokomppaniassa ja Hornin hallilla. Kaikki huipentui lääkintämiesleirillä, jolla jouduimme kokemaan kalsarikipinän ja ehp-telttavartion (lue: nuotiolla istumisen) kauhut. Kurssin päätteksi suoritimme vielä lääkintämiesten käytännön kokeen, jonka aikana mm. jonotimme yli 2 tuntia eräällä tupakka kopilla rastille pääsyä. Kaiken kaikkiaan kurssi tarjosi tilaisuuden kerrata vanhaa, tutustua uusiin ihmisiin ja kuunnella ylil. N:n hauskoja juttuja ja laadukasta huulen heittoa.

Meno muuttui radikaalisti AUK I toiseksi viimeisellä viikolla. Siirryimme ksh. L:n taistelupelastajakurssille, ja pääsimme viimein tekemään sitä, minkätakia tänne olimme tulleetkin. Viikon ajan kuuntelimme mielenkiintoisia oppitunteja, harjoittelimme mm. kiristyssiteiden käyttöä ja evakuoimme. Ja evakuoimme, ja evakuoimme. Sääli kyllä, tuo kaikki todella kesti vain viikon, ja uudemman kerran pääsen nauttimaan opettajani opettajan (tietäjät tietää) opeista vasta keväällä kv-kaudella.

Taistelupelastajakurssin jälkeen alkoi leiriviikko. Pääsimme C-joukkoeen kanssa leireilemään ihan jääkärityyliin, vaikka joukkoeesta 90 % ei ollut lainkaan perillä jääkärilinjan asioista, johtuen 4 viikkoa kestäneestä erikoiskoulutuksestamme. Olimme tväl-,muonitus- ja lääkintämiehiä, ja aivan pihalla mm. ryhmänhyökkäyksestä ja puolustuksesta. Leirin koettelemuksista ja kommeluksista kuitenkin ensikerralla, koska sotilaskoti menee pian kiinni, ja minun on mentävä jatkamaan kinkkusunnuntaitani takaisin yksikköön. Nappitaulun kautta, mars!

Prologi, osa 2: 20 päivää palvelukseen

Noniin, kun nyt on päästy yli tuosta edellisen julkaisun paatoksesta, jota joku saattaisi jopa haukkua raskasmieliseksi, niin siirrytäänpä kevyempään otteeseen. Vaikka en aiokaan kirjoittaa ihan niin hövelisti kuin Soinin Timppa plokiaan (implikoikaa että olen edes lukenut sitä), aion silti ottaa huomattavasti prologissa nähtyä kevyemmän tyylin käyttöön jatkossa. Eihän elämä inttiin pääty. Välttämättä.

Kirjoitusvihreistä, munasaannoksista ja äidinkieltämme myötäilemättömästä tekstistä saa valittaa, mutta tyylini muuttumisesta kommenttien myötä voitte unohtaa. Kirjoitan tätä blogia pitkälti omaksi huvikseni, ja tyyli tulee siis olemaan sen mukaista. Ulkoasusta sen verran, että se tulee muuttumaan kunhan saan napattua intissä jonkun kansikuvaksi sopivan fotograafin.Mutta asjaan nyt, ennen kuin eksyn kunnolla sivupoluille.

Sain viimein hankittua itselleni kämpän lomia varten. Muutan kuun lopussa, ja pistin jo Kelan ja sossun paperit vetämään (kyllä, minusta tulee yhteiskunnan loinen, mutta vain vuodeksi). Sain postistassa loputkin armeijan paperit, muun muassa alokastiedotteen. Pian pitäisi hankkiutua tukasta eroon, ja ajattelin ennen siiliksi leikkaamista kokeilla ainakin parin päivän ajan irokeesia. Sellaisen lyhyen hävittäjälentäjä mallisen aion leikkauttaa, kunhan vain jaksan ottaa mokoman asiaksi.

Nyt loman alettua olen reenannut entistä vähemmän. Viikottaiset reenit vähenivät viidestä kahteen, ja salilla en ole käynyt pitkään aikaan. Alankin jo pelätä kuntoni puolesta, ja olenkin pohtinut, saankohan enää palveluksen alussa rikottua coopperin testissä kolmen tuhannen metrin rajaa. Ja mitenkähä tulee olemaa punnerrusten ja vatsalihasten laita? Tämäkin hätäily ratkeasi simppelisti lisäämällä harjoituksia, mutta arvatkaahan vain jaksanko rehkiä hirveästi lomalla...

Palvelukseen astumiseeni on aikaa enää 20 hassua päivää. Eilen tajusin, että se ei oikeasti ole kauhean paljon, alle kolme viikkoa. Toisaalta päättyypä vihdoin tämä odottaminen ja kevyt jännittäminen, ja päästään asiaan ja hoitamaan tämä alta.