Paluu kakkos kasarmille

On kulunut kolme viikkoa siitä, kun joululoma päättyi ja palasin takaisin kotiin- kakkoskasarmin betonisten seinien sisään. Viimeiset kolme viikkoa yksikköni on viettänyt kasarmilla leväten, varusteita noutaen ja oppitunneilla istuen. Aika on kulunut uskomattoman hitaasti, kun on tottunut menoon ja ryskeeseen, sillä hyvä osa päivistäni kului koneen ääressä tai kirjaa lukien, tai muuten vain tuvassa rötväten.

Nämä kasarmiviikot antoivat hieman kuvaa siitä, miten kansallisenpuolen kuskit, lämärit ja muut yli puolen vuoden miehet viettävät palvelustaan puolen vuoden jälkeen. Koettuani kassulla vetelehtimisen kauhut, saatan uskoa, miksi tavallasia varusmiehiä hajottaa niin paljon. Päivät kuluvat kiveksiä neppaillessa sekä kotia ja lomia miettiessä, eikä aika vaikuta kuluvan ollenkaan, kun jokainen tylsä päivä seuraa toistaan. Tietysti joka päivälle osui aina joitain koulutuksia, nakkihommia tai vähintään ruokailut, jotka rytmittivät ja täyttivät päiväjärjestystä. Noh, tulipa ainakin pelattua paljon GTA:ta.

Ensimmäiset päivät kuluivat kasarmielämän mukavuuksiin totutellessa. Oli oikeastaan aika mukava nähdä pitkästä aikaa tupakavereita ja jopa tuttuja skappareita. Mukavaksi paluun tekivät myös Kriisinhallinnan pohjustus oppitunnit, joilla käytiin mm. voimankäytön säädöksiä sekä sotilasenglantia.

Ensimmäistä viikkoa seuranneet kaksi muuta sen sijaan olivat puuduttavan tylsiä. Noudimme joukkoeillemme kalustoa sekä tarkastimme ja huolsimme sitä, ja istuimme edelle kerrotulla tavalla tuvissamme kuolemassa tylsyyteen. Saimme myöskin luotisuojalevyt ja suojalasit henkilökohtaiseen varustukseemme.

Pääsin viime viikolla näkemään ensimmäistä kertaa tulevan ajokkimme XA 185 pasin. Vanha sotaratsu vaikutti melko menevältä peliltä, ja vaunumiehistömme vakuutteli sen ylivertaisuutta, iästä huolimatta. Ensi viikolla pääsenkin ensi kerran sen kyytiin, ja ehdin varmaankin kyllästyä mokomaan panssaritraktoriin, nimittäin yksikkömme harjoittelee komppania voimin kahden viikon ajan hyökkäystä metsäoloissa. Seuraavat kaksi viikkoa siis kuluvat komppa 1 ja 2 harjoituksissa leireillen.

Kokelaat palasivat yksikköön viime viikolla. Ennakko odotukseni eivät olleet järin positiiviset, rehellisesti sanoen, mutta siitä huolimatta oli oikeasti aika mukavaa nähdä vanhojen tuttujen palaavan kotiyksikön lämpimään huomaan. Tajusin tuota äskeistä kotiväelle kertoessani, että taidan oikeasti välittää meidän komppaniastamme jollain erityisellä tavalla- vähän samaan tapaan kuin perheestä tai oikein läheisistä kavereista, tai jostain muusta yhteisöstä. Pidän komppaniamme varusmiehistä, skappareista, tiloista, rutiineista ja arjesta, jollain tavoin koko kokonaisuudesta. Vaikka toisinaan hajoankin kevyesti metsähommiin tai loppumattomilta tuntuviin kassupäiviin ja kinkkuihin, palaan silti aina tietty lämpö mielessäni kakkos kasarmille.

Niin palaan tänäänkin.